Tuo muksu vie kaiken ajan.
Mutta on hän sen arvoinen <3
En vaihtaisi pois enää.
Rakastan yli kaiken.
Ja meidän pientä perhettä <3
maanantai 3. syyskuuta 2012
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Pienissä häissä.
Päätimme mennä siis naimisiin mieheni kanssa 12 v. suhteemme huipuksi 1.8. lahden maistraatissa.
Eli sukunimeni vaihtui ja samalla pääsin mukaan uuteen sukuun <3
Eli sukunimeni vaihtui ja samalla pääsin mukaan uuteen sukuun <3
Supistuksia ja synnytyksiä :)
Nyt kun on hetki aikaa päivitellä blogia niin ajattelin kirjoitella siis mitä tapahtui 18.7.2012 kun poikamme päätti tulla maailmaan viikoilla 39+2 :)
Eli 18.7 aamuyöllä heräsin klo 04.20 jomotukseen ja alaselkä kipuiluun. Kävin ulkoilemassa koiramme kanssa pienen lenkin ja sisään tullessa alkoi supistella enemmän n. 15-13 min välein. Nukahdin vielä hetkeksi mutta supistukset olivat jo sellaisia ettei antaneet nukkua kuin sen vartin ajan. Klo 07 suunnilleen soitin synnytysosastolle jossa sanottiin että ei ole todellakaan kiire synnyttämään koska välit olivat vasta sen 10 min supistuksille. Sanoin miehelleni vielä että "tänään et varmaan mene töihin." Mutta mies päätti lähteä kuitenkin ja sanoi että tulee heti jos tarve vaatii. Touhuilin kotona siis sinne noin puoli kymmeneen asti ja siivoilin paikkoja pakkailin sairaalakassia valmiiksi. Kunnes ne kunnon supistukset sitten iski.Tulivat tasaisesti n. 7 min välein ja 10.40 soitin miehelleni että nyt tänne ja äkkiä me lähdetään synnyttämään tänään. Mies oli ennen 11 kotosalla ja lähdimme viemään koiraamme hoitoon. Pääsimme vihdoin synnärille klo 11.49 jossa menimme heti käyrille ja kätilö tsekkasi kohdunkaulan tilanteen. 12.45 olin auki sormelle ja kanava hävinnyt.Supistuksia 7-8 min välein. Saimme lähteä vielä kanttiiniin miettimään jäämmekö osastolle vai lähdemmekö kotiin. Kanttiinissa istuessani olin jo aika tuskissani ja laskin supistuksien tulevan 5 min välein joten päätimme jäädä sisään. Pääsimme kammariin klo 13.31ja sain ruokaa joka ei pysynyt sisällä ollenkaan.
Mieheni lähti käymään kaupassa ostamassa itselleen ruokaa ja itse jäin kammariin. Suihkussa oleilin ja tuskailin jyväpussien kanssa. Olin saanut tähän mennessä kivunlievitykseen siis vain jyväpussit ja panadolin. klo 17.30 alkoi supistukset olemaan jo niin kovia ja tämä mamma huusikin jo kaiken maailman kirosanoja kammarissa että soitimme kätilön tarkastamaan tilanteen ja olinkin jo 4 cm auki eli pääsimme siirtymään saliin. Salissa sain klo 17.55 epiduraalin ja mieheni meinasi pyörtyä sen aikana joten kätilö ohjasi mieheni hetkeksi ottamaan happea käytävään. Sain myös ilokaasun ennen puudutuksen laittoa ja tämä olikin aika helpotus supistuksiin ja vei sen kovimman kipupiikin pois nopeasti. klo 18.20 puhkaistiin kalvot ja aloinkin avautumaan hyvää tahtia ja klo 19.54 olinkin jo 9 cm auki. tässä vaiheessa puudutus alkoi loppumaan ja pyysin lisäannoksen jonka sainkin klo 20. 21.15 sain luvan ponnistaa ja puudutuksesta johtuen en tuntenut supistuksia kunnolla. Myös asento jossa olin (kyljellään jalat rintakehällä) oli todella vaikea minulle ja tunsin kun vauva painoi minua rintalastaan kivuliaasti vieden puolet ponnistusvoimasta pois. Klo 22 pitkän ponnistusvaiheen jälkeen mieheni tsemppasi minua ja sanoi että nyt kyllä ponnistat kun oli huomannut kätilöiden suunnittelevan imukupin ottamista helpottaakseen vauvan tuloa. Tässä vaiheessa keräsin kaiken voimani mitä pystyin ja murisin ja pörisin ja huusin pari voimasanaakin ja tunsin viiltävän kivun kun episotomia leikattiin ja muutamalla työnnöllä sain pojan maailmaan klo 22.15 kovan itkun kera. Voi sitä tunnetta. Olin aivan loppu mutta maailman onnellisin äiti. Olin jopa kysynyt että "Joko se vauva tuli" kun vauva itki jalkojeni päässä. Kohta sainkin pienen käärön rinnalle ja kätilöt parsivat minut "kasaan". Saimme jäädä saliin mieheni kanssa suihkujen ja punnituksien jälkeen. Kokoa pojallamme olikin 3675g ja 50cm syntyessään eli olipa ihan reilu paketti siis. Saimme onnittelu kahvit saliin mieheni kanssa ja klo 1 lähdin osastolle ja mieheni lähti kotiin yöksi. Osastolla olin niin väsynyt että nukahdin melkein heti kun pääsin omalle paikalleni.
Osasto aika meni hyvin ja imetys onnistui. Pääsimme kotiin kun poika oli 4 vuorokautta vanha eli 22.7.
Eli 18.7 aamuyöllä heräsin klo 04.20 jomotukseen ja alaselkä kipuiluun. Kävin ulkoilemassa koiramme kanssa pienen lenkin ja sisään tullessa alkoi supistella enemmän n. 15-13 min välein. Nukahdin vielä hetkeksi mutta supistukset olivat jo sellaisia ettei antaneet nukkua kuin sen vartin ajan. Klo 07 suunnilleen soitin synnytysosastolle jossa sanottiin että ei ole todellakaan kiire synnyttämään koska välit olivat vasta sen 10 min supistuksille. Sanoin miehelleni vielä että "tänään et varmaan mene töihin." Mutta mies päätti lähteä kuitenkin ja sanoi että tulee heti jos tarve vaatii. Touhuilin kotona siis sinne noin puoli kymmeneen asti ja siivoilin paikkoja pakkailin sairaalakassia valmiiksi. Kunnes ne kunnon supistukset sitten iski.Tulivat tasaisesti n. 7 min välein ja 10.40 soitin miehelleni että nyt tänne ja äkkiä me lähdetään synnyttämään tänään. Mies oli ennen 11 kotosalla ja lähdimme viemään koiraamme hoitoon. Pääsimme vihdoin synnärille klo 11.49 jossa menimme heti käyrille ja kätilö tsekkasi kohdunkaulan tilanteen. 12.45 olin auki sormelle ja kanava hävinnyt.Supistuksia 7-8 min välein. Saimme lähteä vielä kanttiiniin miettimään jäämmekö osastolle vai lähdemmekö kotiin. Kanttiinissa istuessani olin jo aika tuskissani ja laskin supistuksien tulevan 5 min välein joten päätimme jäädä sisään. Pääsimme kammariin klo 13.31ja sain ruokaa joka ei pysynyt sisällä ollenkaan.
Mieheni lähti käymään kaupassa ostamassa itselleen ruokaa ja itse jäin kammariin. Suihkussa oleilin ja tuskailin jyväpussien kanssa. Olin saanut tähän mennessä kivunlievitykseen siis vain jyväpussit ja panadolin. klo 17.30 alkoi supistukset olemaan jo niin kovia ja tämä mamma huusikin jo kaiken maailman kirosanoja kammarissa että soitimme kätilön tarkastamaan tilanteen ja olinkin jo 4 cm auki eli pääsimme siirtymään saliin. Salissa sain klo 17.55 epiduraalin ja mieheni meinasi pyörtyä sen aikana joten kätilö ohjasi mieheni hetkeksi ottamaan happea käytävään. Sain myös ilokaasun ennen puudutuksen laittoa ja tämä olikin aika helpotus supistuksiin ja vei sen kovimman kipupiikin pois nopeasti. klo 18.20 puhkaistiin kalvot ja aloinkin avautumaan hyvää tahtia ja klo 19.54 olinkin jo 9 cm auki. tässä vaiheessa puudutus alkoi loppumaan ja pyysin lisäannoksen jonka sainkin klo 20. 21.15 sain luvan ponnistaa ja puudutuksesta johtuen en tuntenut supistuksia kunnolla. Myös asento jossa olin (kyljellään jalat rintakehällä) oli todella vaikea minulle ja tunsin kun vauva painoi minua rintalastaan kivuliaasti vieden puolet ponnistusvoimasta pois. Klo 22 pitkän ponnistusvaiheen jälkeen mieheni tsemppasi minua ja sanoi että nyt kyllä ponnistat kun oli huomannut kätilöiden suunnittelevan imukupin ottamista helpottaakseen vauvan tuloa. Tässä vaiheessa keräsin kaiken voimani mitä pystyin ja murisin ja pörisin ja huusin pari voimasanaakin ja tunsin viiltävän kivun kun episotomia leikattiin ja muutamalla työnnöllä sain pojan maailmaan klo 22.15 kovan itkun kera. Voi sitä tunnetta. Olin aivan loppu mutta maailman onnellisin äiti. Olin jopa kysynyt että "Joko se vauva tuli" kun vauva itki jalkojeni päässä. Kohta sainkin pienen käärön rinnalle ja kätilöt parsivat minut "kasaan". Saimme jäädä saliin mieheni kanssa suihkujen ja punnituksien jälkeen. Kokoa pojallamme olikin 3675g ja 50cm syntyessään eli olipa ihan reilu paketti siis. Saimme onnittelu kahvit saliin mieheni kanssa ja klo 1 lähdin osastolle ja mieheni lähti kotiin yöksi. Osastolla olin niin väsynyt että nukahdin melkein heti kun pääsin omalle paikalleni.
Osasto aika meni hyvin ja imetys onnistui. Pääsimme kotiin kun poika oli 4 vuorokautta vanha eli 22.7.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
Loppusuora alkaa ja blogini.
Kaikki nämä 9 kk olen odotellut ja tänään alkaa ns.loppusuora eli raskausviikko 39. Laskettuaikani
on siis 23.7 ja jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää ja alkaako jo ensiviikolla tapahtua.
Kovasti masumuksumme on ilmoitellut ja "varoitellut" tulostaan ja epäsäännöllisiä supistuksia on koettu
jo viikon verran melkein joka ilta n. 15 min välein n. 4-7 tunnin ajan per ilta, mutta eivät ole johtaneet mihinkään.
Koiramme on ollut välillä todella levoton ja seuraillut minua ja "kyöhnännyt" jaloissani ja vieressä.
Oman pienen masumuksumme kaikki tavarat on jo hankittu ja tavarat paikoillaan odottamassa tulevaa pikkuista.
Mieheni miettii mitä sairaalassa tapahtuu ja miten saa ajan kulumaan siellä. Lohduttelin että
eiköhän sen synnytyksen aikana ole tekemistä ihan koko ajan. Myös on tullut kysymyksiä miten sitä vauvaa nyt oikein hoidetaan ja miten se vaippa vaihdetaan.Ollaan jopa kerran opeteltu vaihtamaan lelunallelle vaippa ja sehän onnistui vallan mainiosti. Tuleva eno eli pikkuveljeni on innoissaan tulokkaasta ja sanoikin että voi sitten lahjoittaa niitä hänen vanhoja lelujaan vauvalle kun syntyy. Harmittelee vaan kovasti koska ei voi olla vielä kummi koska ei ole vielä käynyt rippikoulua. Muuten odotusaika on mennyt minulla hyvin ilman mitään ongelmia.
Nyt siis vaan sormet ja varpaat pystyyn että tämä masumuksumme haluisi muuttaa tuolta yksiöstään jo kohta tänne isoon maailmaan meidän iloksi :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)