2012

Joulu tuli ja joulu meni isomummilassa. Uusivuosi edessä.
Vuosi on antanut paljon.
Lähin ystäväni sai poikansa maailmaan pääsiäislauantaina 2012. Kävimme mieheni kanssa kylpylässä ja hemmottelimme itseämme.
Koin raskauden ilot ja surut, koin ne tuskat kun pikkuinen ihmeemme aloitti matkansa maailmaan 18.7.2012.
Ja se päivä ei unohdu ikinä. Maailman unohtumattomin päivä kun pieni poikamme saapui maailmaan samaisena päivänä klo 22.15 pitkän ja tuskaisen mutta palkitsevan ponnistusvaiheen jälkeen.En vaihtaisi sitä tunnetta pois mistään hinnasta kun sain pienen rakkaani rinnalleni <3
Vuosi on ollut uutta ja oppimista täynnä. Valvottuja ja repaleisia öitä mutta silti olen jaksanut.
Vuoteen on kuulunut myös surua kun rakas koiramme nukkui ikiuneen 5.12.2012 <3 RIP Koira <3
Pikkumiehen ensimmäisen joulun odotus ja vietto oli sekainen mutta mukava kera pikkuserkkujen ja mummin ja papan ja isomummin.
Tähän on hyvä päättää tämä vanha vuosi 2012 ja aloittaa vuosi 2013 ja toivoa siltä iloja, jaksamista, yllätyksiä, ja joskus jopa surua jos tätä vuosi tuo otamme sen vastaan.

Ikävä..

Milloin tää pahaolo menee pois.. milloin ikävä hellittää.
Kukaan ei ollut aamulla taputtamassa hännällään säkki tuolia.Kukaan ei tullut aamupalalla kerjäämään juuston ja kinkun palaa. Kukaan ei ole lämmittämässä jalkoja sohvan kyljessä.. Kukaan ei tule vastaan kun olet ollut vaikka sen 5 min poissa kotoa. Ei ole ketään ketä ulkoiluttaisi. Kukaan ei enää ilmoita möreällä haukunnallaan kun summeri tai ovikello soi. Kukaan ei tule yöllä salaa petiin jalkopäähän..
Talutushihnat naulassa odottaa kantajaansa joka ei enää tule takaisin..

Näin viime yönä unen jossa seisoin koivumetsän keskellä. Harvapuisen metsän siimeksestä juoksi Koira iso keppi suussa häntä hurjasti heiluen jalkojeni juureen kerjäämään taputusta. Silittelin Koiraa ja hetken päästä juoksi takaisin metsän siimekseen..

 Koira kävi hyvästelemässä. 
Aamulla oli paljon levollisempi olo kun tiesin että Koira on päässyt parempaan paikkaan jossa ei ole kipuja enää.

Lepää rauhassa kulta koiramme <3 
Olet aina muistoissa ja olit paras vahti <3

♥ Koiraa muistaen 23.8.2008-5.12.2012 ♥

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,

sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.
Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...
Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

(Koira lähti koirien taivaaseen pahan jalkavamman takia jota ei olisi saatu leikkauksella

kuntoon jotta koira olisi elänyt hyvää elämää..) 

Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan..

Herkistyin tänään kun katoin viimeistä jaksoa teiniäideistä telkkarista. Aivan ihana tuo Lintu kappale <3
Lauloin ihan pienenä aina tuota joka paikassa.

Nii mitä kuuluu? No me ollaan kipeinä Pikkumiehen kanssa. Pikkuinen on tosi tosi räkäinen ja yöllä heräsi viisi kertaa ja ollaan nenäfriidalla imuteltu räkiä pois (yäh..). Päivä oltiin vaan sisällä ja illalla kävin kaupasta karkkia vaan kun teki mieli jotain hyvää. Ässä Mix <3
Ylihuomenna mennään hakee passit ja mulle uus ajokortti (vihdoinkin).Lauantaina käytiin passikuvassa.Pikkumies sai oman passikuvan :)

Vain elämää ;)

Ai jepulis toi Jare alias Cheek on mahtityyppi ja se hänen hymy <3 Lov it :)
Mut mikään ei voita mun oman Pikkumieheni hymyä <3
Ja jos muuten ollut kauhea päivä ja oma poika väläyttää heleän naurun niin unohtuu kaikki huonot asiat :)

Video vuoden takaa kun olimme seuraamassa Cheekin keikkaa :) Pikkumies oli vielä pilke silmäkulmassa ;)

Möhlis.

Mamma oli vähän hassu. Pyörällä ajeli päin autoa ja pam juuri ennen ehdin jarruttaa mutta mukkelis makkelis menin :D Onneksi selvisin naarmuitta :D Onneksi auton omista ei ollut moksikaan , naureskeli vaan :)
Sanoin että sori mulla taitaa olla aivot vähän lomalla ja en osaa ajaa enää pyörää. Auton omistaja tokaisi vaan että jos meet tuonne launeelle päin niin siellä on se silmälasiliike että käy siellä jos ehdit :D Vastasin että joo pitää vaikka yrittää. Jos vaikka specsavers pelastaisi. Mut eipä silmälaseilla korjata tätä väsymystä ja siitä seurauksena tulevia tapahtumia. Kirpparilla myös räpelsin. Sanoin eräälle raskaana olevalle naiselle että otan osaa. Olin itse tuossa tilassa 3 kk sitten. Onneks osas ottaa huumorilla. Ja rupateltiin siinä sitten tovi :)
Sanoin että kyllä sen synnytyksen kestää kun minäkin oon nyt tässä.
Mulla on todellakin ollut aivot lomalla ja tuntuu et junnaa vaan tyhjää ja silti oon sekaisin kun käkikello.

Kiire seis

Vauvalla on kaikki kesken,

kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa

ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.

Äidillä on kaikki kesken:

tiskit, pyykit, paperityöt,

paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa:

pysähdytään, ollaan tässä.

Käki kukkuu hämärässä

meille vielä sata vuotta.

Nyt ei hätiköidä suotta.