2012

Joulu tuli ja joulu meni isomummilassa. Uusivuosi edessä.
Vuosi on antanut paljon.
Lähin ystäväni sai poikansa maailmaan pääsiäislauantaina 2012. Kävimme mieheni kanssa kylpylässä ja hemmottelimme itseämme.
Koin raskauden ilot ja surut, koin ne tuskat kun pikkuinen ihmeemme aloitti matkansa maailmaan 18.7.2012.
Ja se päivä ei unohdu ikinä. Maailman unohtumattomin päivä kun pieni poikamme saapui maailmaan samaisena päivänä klo 22.15 pitkän ja tuskaisen mutta palkitsevan ponnistusvaiheen jälkeen.En vaihtaisi sitä tunnetta pois mistään hinnasta kun sain pienen rakkaani rinnalleni <3
Vuosi on ollut uutta ja oppimista täynnä. Valvottuja ja repaleisia öitä mutta silti olen jaksanut.
Vuoteen on kuulunut myös surua kun rakas koiramme nukkui ikiuneen 5.12.2012 <3 RIP Koira <3
Pikkumiehen ensimmäisen joulun odotus ja vietto oli sekainen mutta mukava kera pikkuserkkujen ja mummin ja papan ja isomummin.
Tähän on hyvä päättää tämä vanha vuosi 2012 ja aloittaa vuosi 2013 ja toivoa siltä iloja, jaksamista, yllätyksiä, ja joskus jopa surua jos tätä vuosi tuo otamme sen vastaan.

Ikävä..

Milloin tää pahaolo menee pois.. milloin ikävä hellittää.
Kukaan ei ollut aamulla taputtamassa hännällään säkki tuolia.Kukaan ei tullut aamupalalla kerjäämään juuston ja kinkun palaa. Kukaan ei ole lämmittämässä jalkoja sohvan kyljessä.. Kukaan ei tule vastaan kun olet ollut vaikka sen 5 min poissa kotoa. Ei ole ketään ketä ulkoiluttaisi. Kukaan ei enää ilmoita möreällä haukunnallaan kun summeri tai ovikello soi. Kukaan ei tule yöllä salaa petiin jalkopäähän..
Talutushihnat naulassa odottaa kantajaansa joka ei enää tule takaisin..

Näin viime yönä unen jossa seisoin koivumetsän keskellä. Harvapuisen metsän siimeksestä juoksi Koira iso keppi suussa häntä hurjasti heiluen jalkojeni juureen kerjäämään taputusta. Silittelin Koiraa ja hetken päästä juoksi takaisin metsän siimekseen..

 Koira kävi hyvästelemässä. 
Aamulla oli paljon levollisempi olo kun tiesin että Koira on päässyt parempaan paikkaan jossa ei ole kipuja enää.

Lepää rauhassa kulta koiramme <3 
Olet aina muistoissa ja olit paras vahti <3

♥ Koiraa muistaen 23.8.2008-5.12.2012 ♥

Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, aivan valtavan,

sisintä hiljaa kuin riipien kalvavan.
Ei enää virkaa talutushihnalla,
ei lämmittäjää kylmillä varpailla.
Poissa katse tummien silmien,
ja se haukku, sitä enää kuule en.
Jäi jäljelle vain irtokarvat,
sydämeen suuret avohaavat.
Ja ne repaleiset takin vuoret,
kaikki ne revityt lelut, puun kuoret...
Vaan jokainen karva, tahra tai parsittu paita,
Jokainen on yksi kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
niitä muistellen en koskaan yksin jää.

(Koira lähti koirien taivaaseen pahan jalkavamman takia jota ei olisi saatu leikkauksella

kuntoon jotta koira olisi elänyt hyvää elämää..) 

Maailmaan mä avaraan jos mennä voisin vaeltamaan..

Herkistyin tänään kun katoin viimeistä jaksoa teiniäideistä telkkarista. Aivan ihana tuo Lintu kappale <3
Lauloin ihan pienenä aina tuota joka paikassa.

Nii mitä kuuluu? No me ollaan kipeinä Pikkumiehen kanssa. Pikkuinen on tosi tosi räkäinen ja yöllä heräsi viisi kertaa ja ollaan nenäfriidalla imuteltu räkiä pois (yäh..). Päivä oltiin vaan sisällä ja illalla kävin kaupasta karkkia vaan kun teki mieli jotain hyvää. Ässä Mix <3
Ylihuomenna mennään hakee passit ja mulle uus ajokortti (vihdoinkin).Lauantaina käytiin passikuvassa.Pikkumies sai oman passikuvan :)

Vain elämää ;)

Ai jepulis toi Jare alias Cheek on mahtityyppi ja se hänen hymy <3 Lov it :)
Mut mikään ei voita mun oman Pikkumieheni hymyä <3
Ja jos muuten ollut kauhea päivä ja oma poika väläyttää heleän naurun niin unohtuu kaikki huonot asiat :)

Video vuoden takaa kun olimme seuraamassa Cheekin keikkaa :) Pikkumies oli vielä pilke silmäkulmassa ;)

Möhlis.

Mamma oli vähän hassu. Pyörällä ajeli päin autoa ja pam juuri ennen ehdin jarruttaa mutta mukkelis makkelis menin :D Onneksi selvisin naarmuitta :D Onneksi auton omista ei ollut moksikaan , naureskeli vaan :)
Sanoin että sori mulla taitaa olla aivot vähän lomalla ja en osaa ajaa enää pyörää. Auton omistaja tokaisi vaan että jos meet tuonne launeelle päin niin siellä on se silmälasiliike että käy siellä jos ehdit :D Vastasin että joo pitää vaikka yrittää. Jos vaikka specsavers pelastaisi. Mut eipä silmälaseilla korjata tätä väsymystä ja siitä seurauksena tulevia tapahtumia. Kirpparilla myös räpelsin. Sanoin eräälle raskaana olevalle naiselle että otan osaa. Olin itse tuossa tilassa 3 kk sitten. Onneks osas ottaa huumorilla. Ja rupateltiin siinä sitten tovi :)
Sanoin että kyllä sen synnytyksen kestää kun minäkin oon nyt tässä.
Mulla on todellakin ollut aivot lomalla ja tuntuu et junnaa vaan tyhjää ja silti oon sekaisin kun käkikello.

Kiire seis

Vauvalla on kaikki kesken,

kirjahyllyn kirjat pitää lattialle laittaa

ja kuvalehden sivut mytätä ja taittaa.

Äidillä on kaikki kesken:

tiskit, pyykit, paperityöt,

paksut kirjat, repaleyöt,

ei haittaa, ei haittaa:

pysähdytään, ollaan tässä.

Käki kukkuu hämärässä

meille vielä sata vuotta.

Nyt ei hätiköidä suotta.

Pikkumiehelle

Oman lapsen, pienen linnun
kannoit alla sydämen.

Nyt on onni täydellinen,
syliisi saat ottaa sen.

Tunnet käden, pienen, hennon,
tunnet posken pehmeän.

Voisko olla kauniimpaa
kuin alku uuden elämän.

                            

Väsyttää..

Ihanaa.. rakas poikamme heräsi viime yönä lievät kuusi kertaa.. ihanaa tää 3kk:n "kriisi"..eli alkaa
oppimaan asioita ja sit valvotaankin yöt ja nukutaan katkonaisesti..
Mammalla metrin silmäpussit ja tukka takussa.
Kahvia kiitos nam.
Voisin joskus laittaa jonkun bilehirmun valvomaan öitä putkeen ja päivät tekee kotihommia.
Olepa sitten reippaana klo 06.30 viikonloppunakin hereillä vaihtamassa päivänsäteelle vaippaa ja syöttämässä sen jälkeen kun olet herännyt ensin tunnin välein koko yön.
Voipi olla että ei tulis onnistumaan.Tulis ehkä niitä unia ikävä.

♥ ÄIDIN ILTARUKOUS ♥

Anna niin pitkät siivet,
että pystyn suojelemaan lastani minne ikinä hän meneekin.
Anna haukan silmät,
jotka näkevät kaukaisuuteen.
Anna herkät korvat,
että kuulisin kaukaa näkymättömänä uhkaavan vaaran.
Anna niin kevyt uni,
että havahdun heti,kun minua tarvitaan ♥

Rakkautta.

Aina kiire.

Tuo muksu vie kaiken ajan.

Mutta on hän sen arvoinen <3

En vaihtaisi pois enää. 

Rakastan yli kaiken.

Ja meidän pientä perhettä <3

Pienissä häissä.

Päätimme mennä siis naimisiin mieheni kanssa 12 v. suhteemme huipuksi 1.8. lahden maistraatissa.
Eli sukunimeni vaihtui ja samalla pääsin mukaan uuteen sukuun <3

Supistuksia ja synnytyksiä :)

Nyt kun on hetki aikaa päivitellä blogia niin ajattelin kirjoitella siis mitä tapahtui 18.7.2012 kun poikamme päätti tulla maailmaan viikoilla 39+2 :)
Eli 18.7 aamuyöllä heräsin klo 04.20 jomotukseen ja alaselkä kipuiluun. Kävin ulkoilemassa koiramme kanssa pienen lenkin ja sisään tullessa alkoi supistella enemmän n. 15-13 min välein. Nukahdin vielä hetkeksi mutta supistukset olivat jo sellaisia ettei antaneet nukkua kuin sen vartin ajan. Klo 07 suunnilleen soitin synnytysosastolle jossa sanottiin että ei ole todellakaan kiire synnyttämään koska välit olivat vasta sen 10 min supistuksille. Sanoin miehelleni vielä että "tänään et varmaan mene töihin." Mutta mies päätti lähteä kuitenkin ja sanoi että tulee heti jos tarve vaatii. Touhuilin kotona siis sinne noin puoli kymmeneen asti ja siivoilin paikkoja pakkailin sairaalakassia valmiiksi. Kunnes ne kunnon supistukset sitten iski.Tulivat tasaisesti n. 7 min välein ja 10.40 soitin miehelleni että nyt tänne ja äkkiä me lähdetään synnyttämään tänään. Mies oli ennen  11 kotosalla ja lähdimme viemään koiraamme hoitoon. Pääsimme vihdoin synnärille klo 11.49 jossa menimme heti käyrille ja kätilö tsekkasi kohdunkaulan tilanteen. 12.45 olin auki sormelle ja kanava hävinnyt.Supistuksia 7-8 min välein. Saimme lähteä vielä kanttiiniin miettimään jäämmekö osastolle vai lähdemmekö kotiin. Kanttiinissa istuessani olin jo aika tuskissani ja laskin supistuksien tulevan 5 min välein joten päätimme jäädä sisään. Pääsimme kammariin klo 13.31ja sain ruokaa joka ei pysynyt sisällä ollenkaan.
Mieheni lähti käymään kaupassa ostamassa itselleen ruokaa ja itse jäin kammariin. Suihkussa oleilin ja tuskailin jyväpussien kanssa. Olin saanut tähän mennessä kivunlievitykseen siis vain jyväpussit ja panadolin. klo 17.30 alkoi supistukset olemaan jo niin kovia ja tämä mamma huusikin jo kaiken maailman kirosanoja kammarissa että soitimme kätilön tarkastamaan tilanteen ja olinkin jo 4 cm auki eli pääsimme siirtymään saliin. Salissa sain klo 17.55 epiduraalin ja mieheni meinasi pyörtyä sen aikana joten kätilö ohjasi mieheni hetkeksi ottamaan happea käytävään. Sain myös ilokaasun ennen puudutuksen laittoa ja tämä olikin aika helpotus supistuksiin ja vei sen kovimman kipupiikin pois nopeasti. klo 18.20 puhkaistiin kalvot ja aloinkin avautumaan hyvää tahtia ja klo 19.54 olinkin jo 9 cm auki. tässä vaiheessa puudutus alkoi loppumaan ja pyysin lisäannoksen jonka sainkin klo 20. 21.15 sain luvan ponnistaa ja puudutuksesta johtuen en tuntenut supistuksia kunnolla. Myös asento jossa olin (kyljellään jalat rintakehällä) oli todella vaikea minulle ja tunsin kun vauva painoi minua rintalastaan kivuliaasti vieden puolet ponnistusvoimasta pois. Klo 22 pitkän ponnistusvaiheen jälkeen mieheni tsemppasi minua ja sanoi että nyt kyllä ponnistat kun oli huomannut kätilöiden suunnittelevan imukupin ottamista helpottaakseen vauvan tuloa. Tässä vaiheessa keräsin kaiken voimani mitä pystyin ja murisin ja pörisin ja huusin pari voimasanaakin ja tunsin viiltävän kivun kun episotomia leikattiin ja muutamalla työnnöllä sain pojan maailmaan klo 22.15 kovan itkun kera. Voi sitä tunnetta. Olin aivan loppu mutta maailman onnellisin äiti. Olin jopa kysynyt että "Joko se vauva tuli" kun vauva itki jalkojeni päässä. Kohta sainkin pienen käärön rinnalle ja kätilöt parsivat minut "kasaan". Saimme jäädä saliin mieheni kanssa suihkujen ja punnituksien jälkeen. Kokoa pojallamme olikin 3675g ja 50cm syntyessään eli olipa ihan reilu paketti siis. Saimme onnittelu kahvit saliin mieheni kanssa ja klo 1 lähdin osastolle ja mieheni lähti kotiin yöksi. Osastolla olin niin väsynyt että nukahdin melkein heti kun pääsin omalle paikalleni.
Osasto aika meni hyvin ja imetys onnistui. Pääsimme kotiin kun poika oli 4 vuorokautta vanha eli 22.7.

Loppusuora alkaa ja blogini.

Nyt alkaa Mamman ensimmäinen blogin pito tästä päivästä. 
Kaikki nämä 9 kk olen odotellut ja tänään alkaa ns.loppusuora eli raskausviikko 39. Laskettuaikani
on siis 23.7 ja jännityksellä odotellaan mitä tuleman pitää ja alkaako jo ensiviikolla tapahtua.
Kovasti masumuksumme on ilmoitellut ja "varoitellut" tulostaan ja epäsäännöllisiä supistuksia on koettu
jo viikon verran melkein joka ilta n. 15 min välein n. 4-7 tunnin ajan per ilta, mutta eivät ole johtaneet mihinkään.
Koiramme on ollut välillä todella levoton ja seuraillut minua ja "kyöhnännyt" jaloissani ja vieressä.

Itselläni on jo aika kypsynyt olo tähän vatsaani ja muuhun. Käyn kyllä kävelyllä joka päivä noin kolme kertaa ja jumppailen ja teen ns. hyötyliikuntaa. 
Oman pienen masumuksumme kaikki tavarat on jo hankittu ja tavarat paikoillaan odottamassa tulevaa pikkuista. 

Mieheni  miettii mitä sairaalassa tapahtuu ja miten saa ajan kulumaan siellä. Lohduttelin että
eiköhän sen synnytyksen aikana ole tekemistä ihan koko ajan. Myös on tullut kysymyksiä miten sitä vauvaa nyt oikein hoidetaan ja miten se vaippa vaihdetaan.Ollaan jopa kerran opeteltu vaihtamaan lelunallelle vaippa ja sehän onnistui vallan mainiosti. Tuleva eno eli pikkuveljeni on innoissaan tulokkaasta ja sanoikin että voi sitten lahjoittaa niitä hänen vanhoja lelujaan vauvalle kun syntyy. Harmittelee vaan kovasti koska ei voi olla vielä kummi koska ei ole vielä käynyt rippikoulua. Muuten odotusaika on mennyt minulla hyvin ilman mitään ongelmia. 
Nyt siis vaan sormet ja varpaat pystyyn että tämä masumuksumme haluisi muuttaa tuolta yksiöstään jo kohta tänne isoon maailmaan meidän iloksi :)

                                 Masumuksumme rakenne ultrassa <3 Nyt jo huikeissa mitoissaan tällä hetkellä.