Eli 18.7 aamuyöllä heräsin klo 04.20 jomotukseen ja alaselkä kipuiluun. Kävin ulkoilemassa koiramme kanssa pienen lenkin ja sisään tullessa alkoi supistella enemmän n. 15-13 min välein. Nukahdin vielä hetkeksi mutta supistukset olivat jo sellaisia ettei antaneet nukkua kuin sen vartin ajan. Klo 07 suunnilleen soitin synnytysosastolle jossa sanottiin että ei ole todellakaan kiire synnyttämään koska välit olivat vasta sen 10 min supistuksille. Sanoin miehelleni vielä että "tänään et varmaan mene töihin." Mutta mies päätti lähteä kuitenkin ja sanoi että tulee heti jos tarve vaatii. Touhuilin kotona siis sinne noin puoli kymmeneen asti ja siivoilin paikkoja pakkailin sairaalakassia valmiiksi. Kunnes ne kunnon supistukset sitten iski.Tulivat tasaisesti n. 7 min välein ja 10.40 soitin miehelleni että nyt tänne ja äkkiä me lähdetään synnyttämään tänään. Mies oli ennen 11 kotosalla ja lähdimme viemään koiraamme hoitoon. Pääsimme vihdoin synnärille klo 11.49 jossa menimme heti käyrille ja kätilö tsekkasi kohdunkaulan tilanteen. 12.45 olin auki sormelle ja kanava hävinnyt.Supistuksia 7-8 min välein. Saimme lähteä vielä kanttiiniin miettimään jäämmekö osastolle vai lähdemmekö kotiin. Kanttiinissa istuessani olin jo aika tuskissani ja laskin supistuksien tulevan 5 min välein joten päätimme jäädä sisään. Pääsimme kammariin klo 13.31ja sain ruokaa joka ei pysynyt sisällä ollenkaan.
Mieheni lähti käymään kaupassa ostamassa itselleen ruokaa ja itse jäin kammariin. Suihkussa oleilin ja tuskailin jyväpussien kanssa. Olin saanut tähän mennessä kivunlievitykseen siis vain jyväpussit ja panadolin. klo 17.30 alkoi supistukset olemaan jo niin kovia ja tämä mamma huusikin jo kaiken maailman kirosanoja kammarissa että soitimme kätilön tarkastamaan tilanteen ja olinkin jo 4 cm auki eli pääsimme siirtymään saliin. Salissa sain klo 17.55 epiduraalin ja mieheni meinasi pyörtyä sen aikana joten kätilö ohjasi mieheni hetkeksi ottamaan happea käytävään. Sain myös ilokaasun ennen puudutuksen laittoa ja tämä olikin aika helpotus supistuksiin ja vei sen kovimman kipupiikin pois nopeasti. klo 18.20 puhkaistiin kalvot ja aloinkin avautumaan hyvää tahtia ja klo 19.54 olinkin jo 9 cm auki. tässä vaiheessa puudutus alkoi loppumaan ja pyysin lisäannoksen jonka sainkin klo 20. 21.15 sain luvan ponnistaa ja puudutuksesta johtuen en tuntenut supistuksia kunnolla. Myös asento jossa olin (kyljellään jalat rintakehällä) oli todella vaikea minulle ja tunsin kun vauva painoi minua rintalastaan kivuliaasti vieden puolet ponnistusvoimasta pois. Klo 22 pitkän ponnistusvaiheen jälkeen mieheni tsemppasi minua ja sanoi että nyt kyllä ponnistat kun oli huomannut kätilöiden suunnittelevan imukupin ottamista helpottaakseen vauvan tuloa. Tässä vaiheessa keräsin kaiken voimani mitä pystyin ja murisin ja pörisin ja huusin pari voimasanaakin ja tunsin viiltävän kivun kun episotomia leikattiin ja muutamalla työnnöllä sain pojan maailmaan klo 22.15 kovan itkun kera. Voi sitä tunnetta. Olin aivan loppu mutta maailman onnellisin äiti. Olin jopa kysynyt että "Joko se vauva tuli" kun vauva itki jalkojeni päässä. Kohta sainkin pienen käärön rinnalle ja kätilöt parsivat minut "kasaan". Saimme jäädä saliin mieheni kanssa suihkujen ja punnituksien jälkeen. Kokoa pojallamme olikin 3675g ja 50cm syntyessään eli olipa ihan reilu paketti siis. Saimme onnittelu kahvit saliin mieheni kanssa ja klo 1 lähdin osastolle ja mieheni lähti kotiin yöksi. Osastolla olin niin väsynyt että nukahdin melkein heti kun pääsin omalle paikalleni.
Osasto aika meni hyvin ja imetys onnistui. Pääsimme kotiin kun poika oli 4 vuorokautta vanha eli 22.7.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti